maanantaina, kesäkuuta 22, 2015

TÖITÄ VAILLA

Ihan pakko purkaa. Mä olen ehkä jokaisen työnantajan unelmaduunari, vaikka näin kevyesti sen ilmaisenkin. Mä oikeastaan voisin ottaa just nyt työtä millä tahansa tunneilla, vaikka vain keikkatunneilla. Tähän hetkeen itseasiassa sopisi kaikkein parhaiten keikkatyö, koska tämä muutto nyt sekoittaa pakkaa tässä aika huolellisesti, ja omatkin remppahommat kasaantuu vielä uudessa asunnossa. Mutta se nyt on pientä, onneks mä rakastan remppahommia. :D Ajattelin nikkaroida meille kunnon terassinkin, kun osuu jotain hyvää laudanpätkää kohdalle. Ihan ite. Mutta siis niistä töistä, kun mä katselen noita työnhakuilmoituksia, niin mä voisin kuvitella tekeväni lähes mitä tahansa. Ehkä isompi ongelmani on, etten koe olevani kovin uskottava työnhakija esim. muuttoavuksi, vaikka musta se olisi oikein hauskaa! Tai varastohommiin, vielä hauskempaa. Mun superjärjestelmällinen mieleni kuolaa miettiessä vaikka Kookengän kenkävaraston järjestämistä. Ah, unelmaa. :'D 

Ja toisaalta taas mä haluaisin asiakaspalveluhommiin. Mutta en sellaisiin, missä saa seisoa turhanpanttina jossain tyhjässä liikkeessä, missä seurana on lähinnä omat ajatukset. Mä olen ihan liian monta päivää pyörinyt ympyrää laittaen henkareita milliriveihin jne. Mua kiinnostaisi joku H&M:n tyyppinen ratkaisu, jossa ei edes ehdi miettimään seisomista paikoillaan. Mä haluan äksöniä! Mä haluan oikeesti tekemistä, mä voin istua turhanpanttina kotonakin. Ja se ei todellakaan ole mun juttu. 



Mä toki voin istua toimistohommissakin, johan mä sitä hetken ehdin tekemään. Se oli musta mielenkiintoista, ja ihan eri tavalla haastavaa kuin myyntityö. Ihan mahtavaa, tykkäsin tosi paljon. Sääli, ettei työnantaja osannut sitä arvostaa, ei oltu ihan samalla aaltopituudella ilmeisesti. En tiedä, kun ei kerrottu. No, jonkun aikaa lienee voimassa myös Trafin rekisteröintioikeudet. Ihan eri tavalla mielenkiintoista.  Kuten myös nuoruuteni haave: pintaremontointi. Isäni on rakentanut kaksi taloa ja pappani on ikuinen nikkari, joten ihan lievästi sanottuna remppahommat kiinnostaa minuakin. Tapetointi on tuttua puuhaa jo nuoruusajoilta, ja vain vanhempieni estelyjen vuoksi en ole ammatiltani sisustusrakentaja tai sisustaja, mikä se ammattinimike nyt tänä päivänä onkaan. Mä voisin ihan todellakin suunnittella ja sekoitella värisävyjä ja maalailla seiniä ja taloja päivät pitkät, voi kyllä. Näin pintapuolisesti katsoen, ammatti itsessään saattanee vaatia hieman muutakin. Mutta hei, jos sua ei itse kiinnosta maalta sun taloa, niin mä tulen oikein mielelläni!! :D 

Ah, mä vaan niin haluan töihin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti