perjantaina, helmikuuta 20, 2015

SAAKO VÄHÄN RAKASTAA HELSINKIÄ?

Mä en oikein tiedä missä mä haluasin todellisuudessa asua. Mä olen muuttanut todella usein sen jälkeen, kun muutin omilleni 17-vuotiaana. Tämä on nyt yhdeksäs asuntoni, ja tässä olemme asuneet yli kaksi vuotta. Laskekaa siitä... Parhaimmillaan olen viettänyt yhdessä asunnossa 3 kuukautta, senkin tehnyt kahdesti. Olen ehtinyt tällä aikaa asua Lahden, kotikaupunkini lisäksi Heinolassa ja Sysmässä ja Sysmällä on erityinen paikka sydämessäni. Aivan ihana kesäpaikka, ja siellä olen viettänyt isäni luona hyvän tovin lapsuudestani. 



Olen kuitenkin aina haaveillut myös suurkaupungin sykkeestä. No, en kuvittele saavani sitä Helsingistäkään, mutta haaveilen siitä, että arkenakin viikolla on ihmisiä ja valoja, ja mahdollisuus saada haluamansa vaikka keskellä yötä. Tai ainakin melkein. Että voin saada ihanan brunssin keskellä viikkoa, ja okei, olen vähän rakastunut metroonkin. Tämä on täysin peräisin ystävältäni, mutta pakko myöntää, houkuttaa ihan pikkaisen enemmän kuin Lahden paikallisliikenne. Ja ne portaat on maailman paras pepputreeni, joka päivä! 


Ja toisaalta taas veri vetää maalle. Kesä omassa kodissa, joka on järvenrannalla, tarpeeksi kaukana kaikesta, mutta kaikki tarpeellinen kuitenkin saavutettavissa. Kukkapenkkien istutusta, ruohonleikkaamista, pihan suunnittelua ja toteutusta, talon maalaamista... Ai että mulla on ikävä sitä kaikkea! 

Ehkä joku kesät maalla, talvet kaupungissa -systeemi voisi olla kiva. Ja siis ymmärrän todellakin näitä mökkiläisiä jotka ruuhkauttavat nelostien jokaikinen kesäperjantai. Vaikka rakastankin myös lumitöitä, en välttämättä haluaisi nousta neljän viiden aikaan aamulla kolaamaan pihaa ja valmistautumaan tientukkeisiin, että ehdin ajoissa töihin. No, olettaen, että olen silloin vielä säännöllisessä päivätyössä. Koskaan ei tiedä. :D Mutta hei, onko parempaa, kuin viikonloput vaikka niissä lumimaisemissa, pihaa kolaten ja luonnosta ja hiljaisuudesta nauttien. En usko. Mä ehdottomasti tahdon, kun mahdollista, jonkun pakopaikan, jossa pääsen rauhoittumaan ja rentoutumaan tämän kaiken kiireen keskellä. 

Okei, tämä brunssi edustaa kaikkea sitä, mitä minä en. Hiilareita ja sokeria. :D Missä pekoni ja kananmunat?

Nyt yksi parhaista ystävistä on muuttamassa Helsinkiin. Tai no, Espooseen, töiden perässä. Minä olen saanut hänen paikkansa täällä Lahden konttorilla, kun hän vaihtaa saman firman pääkaupunkiseudun konttoreille. Olen todella onnekas työpaikan suhteen, mutta samalla joudun luopumaan ihanasta ystävästäni, joka tosin varmaan ravaa täälläkinpäin aika tiheään tahtiin. Hän toteuttaa unelmiaan, ja minä olen ehkä ihan pikkuisen kateellinen, vaikka samalla niin onnellinen hänen puolestaan. Olenhan minäkin toteuttanut unelmiani, vaikken vielä tarkkaan edes tiedä mitä haluan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti