torstaina, helmikuuta 19, 2015

KIIREISIÄ AIKOJA

Heippa kaikki! Bloggaaminen jäänyt vähemmälle ja plaaplaa, ketä kiinnostaa. No mua! Uusi työpaikka on kyllä ottanut omansa, ja eniten on ollut säätämistä tietysti päivärytmin kanssa. Kun olet tottunut tekemään töitä verkkarit jalassa ja tukka hätänutturalla koko päivän, on kovin outoa valmistautua töihin (mulla menee 2 tuntia+matkat...), että ehdin hoitaa vähän duuniposteja, yrittäjänaisia, facebookkia, meikkejä, tukkaa ja aamukahvia. Niin ja tietysti tuota 3-vuotiasta siinä sivussa. 


Illalla kun tulee kotiin, alkaa kutakuinkin seuraava työvuoro. Pyykit, tiskit, ruoka, muksu nukkumaan. Jonka jälkeen alkaa kolmas työvuoro, kun puran duunin sähköpostit ja hoittelen yleensä myös vähän lisää yrittäjänaisten juttuja ja facea ja blogeja. Ah, muuta onhan viikonloput! Ainiin, mutta sitten on se Kookenkä, jossa olen tänäkin viikonloppuna molempina päivinä. Pari viikkoa tätä, jaksaa jaksaa! Sitten vähän helpottaa, kun ei ole kun yksi vuoro Kookenkäilyä viikonloppuna. ;) 

Paukut on aika loppu illalla, ja nuo allaolevat kuvat kuvaa aika hyvin tätä töissä vs. illalla kotona -tilannetta. Enkä yhtään ihmettele, ja jotenkin jopa nautin tästä. Tai siis todellakin nautin tästä! Työ on ihanan rentoa, työkaverit tuttuja ja työssä uusia haasteita. Nukun kuin tukki, taloudellinen tilanteemme alkaa vihdoinkin hieman tasaantua viime vuoden sotkujen jälkeen (oman firman perustaminen, miehen opinnot..) ja myös tulevaisuus alkaa pikkuhiljaa tuntumaan taas mahdolliselta. Minulla on pitkästä aikaa todella hyvä olo, vaikka tekemistä ja järjesteltävää piisaa.



Iho on muuten jostain syystä ollut aivan jäätävän hyvässä kunnossa! Muutamia pikkunäppyjä lukuunottamatta iholle ei tarvisi tehdä oikein mitään. Mikä on siis yllättävää, koska luulisi että tällaisien elämänmuutosten keskellä ihokin reagoisi jotenkin. Mutta ei. Mun vesihaastekin jäi  hetkeksi tauolle, mutta jatkuu edelleen vähän rennommalla otteella. Vettä tulee juotua paljon enemmän, kun istuu siinä toimistotuolissa vesipullo vieressä, ja olettaen että sitä on aikaa käydä myös täyttämässä. Tulee muuten myös syötyä ihan pikkuisen säännöllisemmin! Varsinkin kun ystävä on työkaverina ja pitää huolen ruokailuajoista. Se hiton keksipurkki siinä kahvipöydällä saisi kyllä mennä sanonko minne. 

 Eniveis, nyt on kuitenkin pakko luovuttaa tältä päivältä. Kunhan tähän normaaliin arkeen alkaa tottua, niin niitä rakojakin tälle bloggaamiselle alkaa löytyä. Älkää kuitenkaan pidättäkö hengitystä... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti