torstaina, tammikuuta 01, 2015

UUSI VUOSI JA UUDET LUPAUKSET?

Ah, uusi vuosi ja uusi elämä, vai miten se meni? Itsellänikin on joka vuosi tasaisesti alkanut uusi elämä aina tammikuun alussa, tai jo vähän aiemmin. Nyt kuitenkin omat aivot ei ole enää yhtään messissä tästä hommasta. Eilen oli tosi hyvä päivä, mitä nyt ihan tappava verenmakusuussa-yskä piinasi koko illan, mutta tänään.. Ei, ei ja ei. Vedin jo fiilispäiväkirjaankin sellaiset miinukset ettei mitään rajaa. En ymmärrä, tää mun pää toimii jotenkin ihan päinvastoin kun haluaisin. Tämä uusi elämä -systeemi kun iski päälle vain jumalattoman ahdistuksen siitä, mitä kaikea taas pitäisi olla. Pitäisi olla laiha, tai vähintään laihduttaa. Aloittaa terveellisempi elämäntapa ja laihtua ennätysnopeasti ennätyspaljon. Aloittaa saliharratus. Ja niin edelleen. Ei vaan toimi. 

Olen toki yrittänyt jo jonkin aikaa kääntää tätä koko oloa voitoksi, viimein kun on tuntunut siltä, että lääkitys alkaa olla kohdallaan ja mieliala noususuuntainen. Olen saanut ruokailuista taas otteen ja alkanut syömään ihan oikeaa ruokaa ja jopa aika säännöllisesti. Ja sehän on jo itsessään auttanut, paino on viikossa tippunut jo kilon, vaikka karkkia menee edelleen päivittäin. Mutta todellakin pienevissä määrin, isot pussit on vaihtuneet pikkupusseiksi, eikä sekään aina uppoa kokonaan, joten voitto sekin! 

Meidän uusivuosi meni aika tasaisissa tunnelmissa, Ella oli mun äidillä yötä ja tykkäsi kovasti ilotulitteista. Me katseltiin leffa ja jakso Homelandia ja välillä kiivettiin aina katon tuuletusparvekkeelle kyttäämään raketteja. Ihan mahtava paikka tämä on kyllä juurikin tämä puolesta, että katolla saa aika 360 asteen näkymät ympäri Lahtea. Esteettömät näkymät radiomastoilta Launeen ja Hartwallin kautta Joutjärven rantaan. Meille näkyi myös Orimattilan raketit, ja voin sanoa että he tykittivät oikein huolella koko illan, koko taivaanranta oli tulessa. 

Join eilen myös lasin skumppaa, ja voin kertoa että virhe. Niinkuin parin edellisen illan siideritkin. Kunnon migreenipäänsärky iskenyt jo heti ensimmäisen jälkeen, kiitos lääkityksen. Lasi skumppaa tai siideriä ei ehkä ole ihan sen arvoista, mielummin olen sitten kokonaan ilman. Eikä ole edes mikään ongelma, sopivasti käsillä tämä tipaton tammikuukin. ;) 




Pakko sanoa pari sanaa myös musiikista. Olen viimeaikoina jättänyt koko musiikinkuuntelun aika taka-alalle ja soittenut pelkästään ikivanhoja hittejä ja elänyt niiden kanssa. En ole pitkään aikaan kunnellut yhtään mitään uutta musiikki, paitsi sen mitä radiosta tulee. Ja radiokanavanahan minulla on SuomiPop, enkä mä voi oikeestaan sietää suomalaista musiikkia. Kyseistä kanavaa kuuntelen aamulypsyn vuoksi, ja sitten se jää vaan soimaan koko päiväksi, tai sitten saamutan koko radion. Kuuntelen siis netti- tai autoradiota, jos jaksan. Muuten en kuuntele yhtään musiikkia enää. Ja se on pikkuhiljaa alkanut tökkimään. Olen pihalla kaikista musauutuuksista, uusien soittolistojen luonti on mahdotonta niille päiville kun niitä tarvittaisiin, koska en vaan tiedä mistään mitään, ellen ole jotain vahingossa radiosta kuullut. Sitten kun eräs ystäväni esittelee minulle (taas) jonkun uuden lempparibiisinsä, niin mä olen ihan wtf en oo ikinä kuullutkaan. Baarissa soi vaan paska musiikki, kun en tiedä mitään mistää uusista kuvioista, vaan olen jymähtänyt jonnekin 2010 vuodelle ennen Ellaa. Jotenkin silloin vauva-aikaan en todellakaan kaivannut radiota tai yhtään mitään muutakaan musiikkia, kun kaipasi vaan sitä hetken hiljaisuutta. :D Nyt kuitenkin olen alkanut kaipaamaan musiikkia ja huomannut sen terapeuttisen vaikutuksen. Myös laulaminen toimii, mielellään kovaa ja korkealta. Eli toisinsanoen yksin autossa. Olen haaveillut silloin tällöin jopa nappikuulokkeista, täytyy varmaan ensin kuitenkin tehdä se hyvä soittolista. 


Uuden vuoden lupauksista mulla ei ole tietoakaan. Mies ehdotti, että käytäisiin joka viikko edes yhdellä lenkillä, noin niinkuin uuden vuoden lupauksena, ja suostuttavahan siihen on. Tekee välillä ihan hyvää repäistä itsensä johonkin mikä ei ehkä sillä hetkellä ole siellä omalla mukavuusalueella. Itselleni ajattelin luvata että pidän huolta itsestäni. Sopivan ympäripyöreää. Tavoitteenani on kuitenkin löytää tasapaino oman pääni kanssa, jotta saisin lääkitystä vähemmälle, ja saisin taas kiinni siitä hyvästä elämäntavasta ja iloisesta mielestä. Halusta huolehtia itsestäni. 

Puolen vuoden päässä odottaa ystävän häät, joissa olen kaasona, enkä todellakaan halua näyttää miltään sotanorsulta niin monen uuden ihmisen edessä. Ja samalla en kuitenkaan halua stressata siitä yhtään, koska se vaan suistaa ruokailut ihan persiilleen. Kuukauden päästä on Lahden seudun yrittäjänaisten 70-vuotisjuhla, joka on iltapukujuhla, ja ajattelin siihen mennessä saada muutaman kilon pois, jotta mahdun tuohon kaapissa kummittelevaan mekkoon, johon on ehkä 5 kiloa matkaa. Enää, tämän ensimmäisen kilon jälkeen. En kuitenkaan halua tästäkään ottaa stressiä tai paineita, koska ne kääntyvät vain itseäni vastaan. Parempi, etten vaan luo yhtään mitään tavoitteita, joihin olisi pakko päästä. Tiedän jo kokemuksesta. 

Hah, näin positiivisilla mielin tähän uuteen vuoteen, oikeasti mä oon ihan hyvällä mielellä täällä. Eksyin taas jostain syystä nelly.comin aleen ja löysin sieltä taas kivaa kaasonmekon. Menin ja myin nimittäin edellisen, kun se oli väärän värinen ja luovutin sen päällemahtumisen suhteen. Tämä uusi mekko olisi oikean värinen, mutten yhtään edellistä suurempaa kokoa. :D Eli tämän tilattuani iskee taas stressi enkä tasan tule siihen mahtumaan. Eli jos ihan reippaasti vaan odotetaan sinne tuokokuun alkuun, milloin olen luvannut olla siinä kunnossa, missä häissäkin, niin katsellaan silloin sitten niitä mekkoja uudelleen, eikö? 

Nyt lopetan tän avautumisen, hyvää uutta vuotta kaikille! :D 

1 kommentti:

  1. Musta ihan fiksuja "lupauksia". En mäkään viitsi mihinkään itseäni pakottaa, tulee vaan paha mieli jos ei onnistukaan. Ja onnittelut kilon pudotuksesta, pienin askelin saavutetut tulokset yleensä on myös helpompi säilyttää!

    VastaaPoista