tiistaina, syyskuuta 23, 2014

AAMUSHOW

Huomenta kaikki! Vajaa 3-vuotiaan uhmaraivarit, who's with me? :D Ella täyttää tosiaan marraskuussa kolme, ja on kyllä parhaassa iässä. En oikeastaan koskaan suoraan sanottuna vauvakuumeillut, vaan halusin lapsen. Lapsen, jonka kanssa pystyn juttelemaan ja höpöttämään, ja joka kyselee ihmeellisestä isosta maailmasta ja leikkii mielikuvitusleikkejään. Nyt minulla on juuri sellainen, ja tämä vaihe ei lopu moneen vuoteen, vaikka ikää tuleekin ja taidot kehittyvät. Ella höpöttää, kertoo mitä ihmeellisimpiä juttuja, joista ei aina saa ihan selkoa, mitä asiaa hänellä on. Ihan parasta. <3 Eräs isin hieronta-asiakaskin sai kuunnella hyvän stoorin, ennen kuin saatin juttua edes sen verran katkolle, että toinen pääsi ovesta ulos. :D 

Sitten on tämä toinen puoli. Kaikella rakkaudella, mutta ai että tuo pikkunen osaa koetella hermoja. En tiedä ketään ihmistä maailmassa, joka saisi mut näin raivon valtaan. Minusta oli ihanaa, kun Aamulypsyn Anni Hautala totesi saman, ja tajusin, etten ehkä yksin olekaan ongelmani kanssa. Hän vertasi asiaa näin: kun joku ärsyttää häntä (esim. Perälä), hän tökkii aikansa ja ärsyttää tiettyyn pisteeseen, ihan viimeisen toki, mutta sitten hän LOPETTAA. Mutta kun se lapsi ei vaan ikinä lopeta. Hän jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, vaikka pinna on katkennut jo puoli vuotta sitten. Ja kyllä, kolmevuotias osaa tämä taidon ihan yhtälailla. 

Ei siinäkään mitään, kyllä välillä saa kiukuttaa, ja tämähän on juurikin sitä rajojen hakemista, ja meiltä ne rajat nyt sori vaan tulee. Ja niissä pysytään. Myös neljältä aamuyöllä. Ah, kaikkea rakkautta tähän aamuun, eihän tässä ole vasta kun reilu tunti haettu niitä rajoja. Terkkuja naapureille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti